Elämä on lahja, vai mitä, Tony Soprano?

 

Sopranos TV-sarjan päähenkilö Tony Soprano pohti kerran terapeuttinsa vastaanotolla: – Every day is a gift, it´s just, does it have to be a pair of socks? 

Jokainen päivä on lahja, mutta onko sen pakko olla pari sukkia?
 
Upeasti sanottu gangsteripomolta. Ja niin totta, vai mitä?  

Kyllä, Tony Soprano oli masentunut tai ainakin vahvasti sinne päin kallellaan. Mutta ei tarvitse olla masentunut tunteakseen samalla tavalla kuin hän. Kaikilla meillä on joskus ollut ”mälsäntäi”, niin kuin meidän 3-vuotiaalla lapsenlapsella, joka keksi osuvan nimen niille päiville, kun jäisi mieluummin peiton alle odottamaan, että tulee huominen.  
 
Minun elämässäni on joskus pitkiäkin aikoja, kun päivät vaan tulevat ja menevät, ilman että juurikaan annan niille arvoa. On vain mälsäntäi toisensa perään. Eikä jatkuva uutisvirta, joka mustana kuin synkkä suovesi valuu koteihimme, ainakaan lisää elämänhalua. 
 
Elämä on arvokasta, kaunista ja haurasta, ja jokainen päivä on lahja, tiedän. Mutta miksi minusta silti tuntuu usein tältä? 
 
Mutta ei tarvita kuin muutama peräkkäinen yö, kun poden outoja vatsavaivoja, valvon ja mietin, onko tämä nyt sitä, mitä sedälleni tapahtui vuosia sitten. Näinköhän se alkoi hänenkin kohdallaan? Ja sitten tuli diagnoosi, ja kohta häntä ei enää ollut. 

Noissa hetkissä elämän arvo kirkastuu yhdessä hetkessä. Se valaisee kuin hätäraketti, joka ammutaan uppoavasta laivasta, ja olen valmis roikkumaan elämässä kiinni viimeiseen asti ja ottamaan vastaan joka ikisen sukkaparin, jonka se suostuu minulle heittämään. Ne likaisetkin, tänne vaan!

Vatsavaivat menivät ohi ja osoittautuivat olevan kaalipadan ja muun vaikeasti sulavan ruoan liian ahneen nauttimisen seurausta. Mutta toivon, että noista öistä jäi sisälleni pysyvä muistijälki: elämä on todellakin lahja. Ja aika ottaa tuo lahja käyttöön taitaa olla nyt.