"Hei, Siri!"

 

Mies istuu pöydän ääressä, tuijottaa tiukasti puhelintaan ja toistelee sanaparia: ”Hei, Siri.”  

Hän ei puhu puhelimelleen, vaan jollekin, joka on puhelimen sisällä. Tai jollekulle.

 

Mies puhuu äänellä, jota et muista hänen juuri koskaan käyttäneen, kun hän puhuu sinulle. Hän kuulostaa samaan aikaan innostuneelta, odottavalta ja miehekkään määrätietoiselta, kun hän sitkeästi jatkaa tuon jonkin (jonkun?) kutsumista, joka lymyää puhelimen sisällä. 

 

Kun Siri vihdoin herää ja vastaa kutsuun, sen (hänen?) ääni on asiallinen ja tehokas, mutta maustettu juuri sopivalla ripauksella pehmeää naisellisuutta, joka välittää kuvan siitä, että se (hän?) on valmis palvelemaan isäntäänsä ja täyttämään hänen pienimmätkin toiveensa. 

 

Jos olen läsnä näissä hetkissä, minut valtaa aina outo tunnekimara. Siinä on ärsyyntymistä ja silmien pyörittelyä mutta, noloa tunnustaa, myös aimo annos vanhaa kunnon mustasukkaisuutta. Hetkinen, kukas tässä oikein onkaan se apu, joka on juuri sopiva? Minä vai tuo bittiavaruudesta paikalle ilmestyvä pehmeästi kehräävä lampun henki?

 

Huomaan myös aidosti kummastelevani, miten joku viitsii tuhlata aikaansa maanitellen joskus oudon vastahakoista Siriä toimimaan, kun samassa ajassa olisi jo monta kertaa painanut nappia tai kahta ja saanut toivomansa tuloksen.

 

Sitä paitsi tuo Olen nöyrin palvelijasi  -asenne voi olla pelkkää silmänlumetta. Olen ollut mukana tilanteissa, joissa kesken tärkeän asiakokouksen jonkun laite alkaa puhua pöydällä hänen edessään ja tehdä outoja ehdotuksia. Sirihän se siellä on ottanut ohjat käsiinsä ja muistuttaa, että sekin (hänkin?) on mukana palaverissa ja että isännän olisi aika kiinnittää välillä huomiota siihenkin (häneenkin?). 

 

Yleensä nuo laitteet löytyvät miesten pöydiltä, ja ainakaan toistaiseksi en ole vielä törmännyt naiseen, joka olisi pestannut Sirin avustajakseen. Voihan olla, että sellaisia naisia on pilvin pimein ja kyse on vain siitä, että minä en ole osunut samaan tilanteeseen heidän kanssaan. Mutta kuvitellaanpa hetki, että minullakin olisi Siri palveluksessani ja yrittäisimme miehen kanssa samaan aikaan kutsua ja käskyttää kumpikin omia sirejämme. Millainenkohan sekamelska ja sekaannuksien määrä siitä mahtaisi syntyä?

Minun nuoruudessani luimme äidinkielen oppikirjastamme, että yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää. Sirin tultua taloon en ole enää aivan vakuuttunut tämän vanhan sanonnan paikkansapitävyydestä. Sen sijaan on hyvin todennäköistä, että yhteen talouteen ei mahdu kahta Siriä. Mutta onneksi minä painan edelleen mieluummin nappia.