Antaessaan saa, kadottaessaan löytää
On helppoa uskoa tähän tutkimustulokseen. Tosin usein tilanne on se, että ei ainoastaan yksi keskivertokansalainen käytä noita 353 vuorokautta elämästään tavaroidensa etsimiseen, vaan yleensä etsintäpartioon mobilisoidaan kaikki perheenjäsenet.
Ehkä näitä etsintäpartioita oli liikkeellä jo paljon ennen meidän aikaammekin. Muinaisten egyptiläisten haudoista on löydetty käyttöesineitä, ja egyptologit arvelevat, että niitä laitettiin vainajan mukaan, koska uskottiin, että esineet tulisivat olemaan hänelle tavalla tai toisella tarpeen myös tuonpuoleisessa. Saattaa olla noinkin, mutta ilmiöön voi löytyä myös toinen selitys. Kun vainaja saatettiin haudan lepoon, hänen mukaansa pakattiin lompakko, avaimet, kännykkä latureineen ja kaikki erilaiseen näkemiseen ja kuulemiseen tarvittavat laitteet – tai mitä ikinä muinaisegyptiläisten vastaavat tarvikkeet sitten olivatkaan. Sitten hänet lähetettiin matkaan surun ja kaipauksen tunteiden saattelemana. Mutta kenties noihin tunteisiin sekoittui myös pikkuriikkinen annos haikeudensekaista helpotusta: – Hyvää matkaa, rakas, kaipaan sinua jo nyt! Mutta onneksi tavarasi pysyvät nyt hyvässä tallessa eivätkä pääse enää koskaan hukkumaan!
Meillä oli etsitty pitkään ja hartaasti langattomia kuulokkeita, jotka olivat mystisesti kadonneet omistajaltaan jo useita kuukausia aikaisemmin. Kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat oli pengottu, mutta kuulokkeita ei vain löytynyt.
Samoihin aikoihin olin kuullut ystävältämme, että hän kaipasi päästä pitkän tauon jälkeen jälleen laulamaan ja säestämään itseään kitaralla. Ongelmana oli vain se, että hänellä ei ollut kitaraa. Koska meillä niitä oli useampia, mieleemme tuli ilahduttaa ystäväämme ja antaa yksi niistä hänen käyttöönsä. Tarjous otettiin ilolla vastaan, ja aloimme valmistella soittimen luovutusta.
Kitarakoteloa siistiessään ja sen monia eri lokeroita läpikäydessään mieheni hihkaisi yhtäkkiä iloisena: – Ei voi olla totta, ne on täällä!
Hiljaa ja mitään puhumatta, niin kuin kadonneilla esineillä on tapana, nuo kadoksissa olleet kuulokkeet olivat kaiken aikaa kököttäneet kiltisti hänen kitarakotelossaan. Ja todennäköisesti ne olisivat saaneet olla siellä aivan rauhassa vielä pitkään, ellei meille olisi tullut mieleen tarjota tuota kitaraa ystävällemme.
Antaessaan saa, kadottaessaan löytää, siteerasi Franciscus Assisilainen kuuluisassa rukouksessaan suuren Mestarinsa sanoja. Kuinka oikeassa he olivatkaan!
