Kahvia ja salmiakkia – Uusi pannullinen

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että kirjahylly on paljon enemmän kuin vain kirjojen säilytyspaikka tai sisustuselementti? Se on ikkuna kodissa asuvan persoonaan ja sisäiseen maailmaan.   Tätä mieltä oli ainakin Henri J. M. Nouwen, joka hämmästeli sitä, miten monia asioita kerromme itsestämme, vaikka emme olisi vielä sanoneet sanaakaan. Kirjassaan  Erämaasta puutarhaan   hän kuvaa tilanteita, joissa ihmiset astuvat ensimmäisen kerran hänen työhuoneeseensa: ”Seuraan joka kerta yhtä lumoutuneena, kuinka ensikertalaiset huoneeseeni tullessaan katsovat ympärilleen, tekevät huomioitaan kalusteista, maalauksista ja ennen kaikkea hyllyissä olevista kirjoista. ---- Jotkut kysäisevät, miten Freud, Marx ja Raamattu mahtuvat samaan kirjahyllyyn.” (Erämaasta puutarhaan, s. 97, suom. Anna-Maija Raittila)   Yhä useampi lukee nykyään kirjansa sähköisessä muodossa, e-kirjoina. Kirjahyllyn sijasta heillä on kotonaan Kindle-laite, johon on mahdollista ostaa ja ladata lukematon mää...

On taas helmikuu ja mullanvaihdon aika. Tämä teksti on julkaistu kymmenisen vuotta sitten vanhassa Kahvia ja salmiakkia -blogissani. Nappasin sen sieltä tähän Uuteen pannulliseen, koska sen sanoma on ikivihreä. Aina helmikuussa, kun valo pikku hiljaa alkoi valloittaa alaa talven pimeydeltä, lapsuudenperheessäni vaihdettiin mullat kukkaruukkuihin. Muistan, miten mummun taitavat kädet kopsuttelivat kukat varovasti ruukuistaan, leikkasivat juurakoita pienemmiksi ja istuttivat kukat hellästi uuteen, muhevaan multaan. Saattoi melkein kuulla, miten kukat huokaisivat tyytyväisyydestä ja alkoivat imeä ravintoa uudesta asuinpaikastaan. Olohuoneen isolle pöydälle levitettiin sanomalehtiä, ja työ saattoi alkaa. Aamulehden sivuille vyöryvässä mullassa ja juurakonpalasissa ja huoneeseen leviävässä tuoreen mullan tuoksussa oli kielletyn hedelmän makeutta. Eihän sisälle yleensä saanut tuoda multaa tai villinä rehottavia kasveja, ei toki! Kenkien mukana tulleet hiekanmurusetkin lakaistiin mahdollisimm...