Mullanvaihto
On taas helmikuu ja mullanvaihdon aika. Tämä teksti on julkaistu kymmenisen vuotta sitten vanhassa Kahvia ja salmiakkia -blogissani. Nappasin sen sieltä tähän Uuteen pannulliseen, koska sen sanoma on ikivihreä. Aina helmikuussa, kun valo pikku hiljaa alkoi valloittaa alaa talven pimeydeltä, lapsuudenperheessäni vaihdettiin mullat kukkaruukkuihin. Muistan, miten mummun taitavat kädet kopsuttelivat kukat varovasti ruukuistaan, leikkasivat juurakoita pienemmiksi ja istuttivat kukat hellästi uuteen, muhevaan multaan. Saattoi melkein kuulla, miten kukat huokaisivat tyytyväisyydestä ja alkoivat imeä ravintoa uudesta asuinpaikastaan. Olohuoneen isolle pöydälle levitettiin sanomalehtiä, ja työ saattoi alkaa. Aamulehden sivuille vyöryvässä mullassa ja juurakonpalasissa ja huoneeseen leviävässä tuoreen mullan tuoksussa oli kielletyn hedelmän makeutta. Eihän sisälle yleensä saanut tuoda multaa tai villinä rehottavia kasveja, ei toki! Kenkien mukana tulleet hiekanmurusetkin lakaistiin mahdollisimm...