Antaessaan saa, kadottaessaan löytää
Kuulin jokin aika sitten tutkimuksesta, jonka mukaan keskivertoamerikkalainen käyttää 353 vuorokautta elämästään siihen, että hän etsii kadoksissa olevia tavaroitaan. On helppoa uskoa tähän tutkimustulokseen. Tosin usein tilanne on se, että ei ainoastaan yksi keskivertokansalainen käytä noita 353 vuorokautta elämästään tavaroidensa etsimiseen, vaan yleensä etsintäpartioon mobilisoidaan kaikki perheenjäsenet. Ehkä näitä etsintäpartioita oli liikkeellä jo paljon ennen meidän aikaammekin. Muinaisten egyptiläisten haudoista on löydetty käyttöesineitä, ja egyptologit arvelevat, että niitä laitettiin vainajan mukaan, koska uskottiin, että esineet tulisivat olemaan hänelle tavalla tai toisella tarpeen myös tuonpuoleisessa. Saattaa olla noinkin, mutta ilmiöön voi löytyä myös toinen selitys. Kun vainaja saatettiin haudan lepoon, hänen mukaansa pakattiin lompakko, avaimet, kännykkä latureineen ja kaikki erilaiseen näkemiseen ja kuulemiseen tarvittavat laitteet – tai ...