Kahvia ja salmiakkia – Uusi pannullinen

  Tänä aamuna heräsimme ovikellon ääneen.  Pikainen vilkaisu kelloon kertoi, että oli vielä aikaista. Oli todella aikaista, sillä kello oli vasta vähän yli kuusi. Kenen päivä näin aikaisin käynnistyy?   Mieleni valkokankaalla kulki nopea powerpoint-esitys, kun mietin, mistä voisi olla kyse: 1. Palokunta tulee kertomaan, että joku sähkölaitteista on syttynyt palamaan takapihalla eilisen kuistinrakennusurakkamme jäljilltä. 2. Joku lapsista on tulossa yllätysvisiitille mutta on unohtanut avaimensa. 3. Naapurille on sattunut jotakin, ja hän tarvitsee apua. Mieheni kietaisi aamutakin ylleen ja kävi avaamassa oven. Ei ketään.    – Se oli aave, totesi hän ja kellahti takaisin sänkyyn ja jatkoi uniaan.   Minä nousin ylös. Kokemuksesta tiesin, että kun adrenaliini on kerran lähtenyt virtaamaan kehossani, on aivan turhaa yrittää saada enää unta. Laitoin kahvin tippumaan ja suoritin aamurutiinit.  Ja sitten avasin tietokoneen ja ryhdyin hommiin. Kului tunti ja t...